Sodan ja jälleenrakennuksen muistitieto vammaisten ihmisten elämäntarinoissa

Artikkeli käsittelee toisen maailmansodan (1939–1945) ja sen jälkeisten vuosien muistelukerrontaa elämäntarinan säikeenä tutkimalla, millaista on sota- ja jälleenrakennusajan muistelukerronta Vammaisena Suomessa 2013–2014 -elämäkertakokoelmassa. Tutkimuksen metodologinen perusta on tarinallisen kiertokulun malli, jonka ytimiä ovat sisäinen ja kerrottu tarina sekä kulttuurinen tarinavaranto. Vammaisten ihmisten yhteys tarinalliseen kiertokulkuun on usein esteellistä, mutta esteisyys rakentuu suhteessa kerrottavaan aiheeseen. Sota-aika määrittyi elämäntarinan aineellisena ja kerronnallisena olosuhteena, jonka vaikutukset saattoivat ulottua myös myöhempään elämänkulkuun. Jälleenrakennusajan muistelukerronta kiteytyy ristiriitaisten tunteiden kerronnallistumiseen aineellisten kiinnekohtien ja ruumiillisen työn kautta. Raskaita muistoja sanallistettiin esineiden ja paikkojen avulla, jotka välittävät menneisyyden tunnemaailmoja. Yhteys kulttuuriseen tarinavarantoon rakentuu suhteessa kerrottuun teemaan ja saavutettavissa oleviin resursseihin, ja yhteys erilaisiin kulttuurisiin tarinaresursseihin vahvistaa kertovaa toimijuutta ja elämäntarinan rakentamista. Mitä moninaisemmin ihmisellä on mahdollisuus käyttää tarinallisia resursseja elämäntarinansa rakentamiseen, sitä vahvemmaksi hänen narratiivinen toimijuutensa rakentuu. Tämä vahvistaa myös (narratiivista) osallisuutta.