Instruktiivi – sija siinä missä muutkin

Artikkeli käsittelee suomen kielen kenties vähiten tutkittua sijaa, instruktiivia. Syynä vähäiseen tutkimukseen lienee instruktiivin status suomen kielen sijana ylipäänsä: sitä on usein luonnehdittu puoliproduktiiviseksi tai ei lainkaan produktiiviseksi ja näin ollen suomen sijataivutukseen varsinaisesti kuulumattomaksi kategoriaksi, jonka käyttö on melko fraasiutunutta. Tällaisista näkemyksistä poiketen tämän tutkimuksen lähtökohtia on muun muassa seuraavien esimerkkien havainnollistama instruktiivin käyttö: (1)     Koti on sisustettu afrikkalaisin käsin tehdyin huonekaluin ja paikallisin taide-esinein. (Ilta-Sanomat 25.4.2020) (2)     Laitos arvioi itse riskit ja hankkii tarkastuksiin erikoistuneen yhtiön tutkimaan säiliöt sopiviksi katsominsa välein. (Etelä-Suomen Sanomat 30.5.2010) (3)     Ruotsalainen talouslehti Dagens Industri julisti tiistain etusivullaan siniristilippu liehuen isoin otsikoin, että ”Suomen teollisuus on meidän”. (Hämeen Sanomat 15.7.2020) Tutkimuksen päätavoitteena on aineistoesimerkein tuettu laadullinen kuvaus suomen nyky-yleiskielen instruktiivin morfologisista ja syntaktisista, osin myös semanttisista ominaisuuksista. Ajatus instruktiivin produktiivisuudesta ylipäänsä on usein kyseenalaistettu, mutta todellisuudessa kyse on niin produktiivisesta ja monitahoisesta muotokategoriasta, että lyhyen artikkelin puitteissa tätä sijaa voi tarkastella vain pääpiirteissään. Kuvaan suhteellisen runsain esimerkein instruktiivin käyttöä yleiskielisiksi tarkoitetuissa nykyteksteissä: sen morfologiaa ja syntaksia sekä tietyiltä osin myös semantiikkaa. Eräistä poikkeavista piirteistään huolimatta instruktiivi paljastuu selväksi sijaksi. Instruktiivin usein kyseenalaistetun produktiivisuuden puolesta puhuvat kiistattomasti esimerkiksi lausekkeet (rakennus on korjattavissa) tavanomaisin rakenteellisin ja taloteknisin keinoin kohtuullisin kustannuksin ja (haitat ovat korjattavissa) tietyin aikavälein toistuvin kansainvälisin näyttelyin. Lisäksi tarkennusta saavat etenkin vallalla olevat käsitykset instruktiivin possessiivisuffiksittomuudesta ja monikollisuudesta. Esimerkiksi agenttipartisiipin yhteydessä tavallisia ovat yleiskielen normijärjestelmän valossa suorastaan välttämättömästi possessiiviset instruktiivimuodot (esimerkiksi sopiviksi katsominsa välein, itse muuttaminsa säännöin, haluaminsa höystein, määrääminsä ehdoin, lausuminsa perustein jne.), joista aiemmat kieliopin kuvaukset eivät ole kertoneet mitään. Tämän seurauksena tällaisia sinänsä täysin produktiivisia taivutusmuotoja eivät toistaiseksi tunnista sen enempää nykyisten suurten tekstikorpusten taustalla olevat analysointiohjelmat kuin tavallisten kielenkäyttäjien avuksi kehitetyt oikeinkirjoituksen tarkistimet. Instruktiivin luvun osalta tutkimus osoittaa, että vaikka instruktiivilla yleensä viitataankin monikollisiin tarkoitteisiin, pohjimmiltaan kyse on komitatiivin kaltaisesta sijasta, jonka sijapäätteen -in sisältämä elementti -i- ei sinänsä itsessään ole monikon tunnus, vaan ainakin synkronisessa katsannossa -in on luvun suhteen ambivalentti sijapääte, jolla voidaan viitata niin yksiköllisiin kuin monikollisiinkin tarkoitteisiin (esimerkiksi isoin otsikoin, omin käsin tai pistotarkastuksin, joka on se pääasiallinen tarkastusmenetelmä) aivan kuten komitatiivillakin (vaimoineen).