Toisenlajisten kanssa. Viittaukset ihmiseen ja lemmikkiin yhdessä toimivana parina

Artikkelissa tarkastellaan kolmea lajirajat ylittävää persoonaviittauksen tapaa lemmikeistä kertovissa elämäkerrallisissa teksteissä. Teksteissä käytetään persoonapronominia he, monikon ensimmäisen persoonan muotoja sekä passiivia viittaamassa pariin tai joukkoon, joka koostuu ihmisestä ja toisenlajisesta. Tutkimus täydentää kuvaa persoonamuotojen käytöstä ja osallistuu keskusteluun ihmisen ja toisenlajisten suhteen kielentämisestä. Suomen kielenhuolto ei ole juuri ottanut kantaa lajirajat ylittäviin viittauksiin, joskin passiivi on määritelty ihmistarkoitteiseksi. Ainakin tässä aineistossa passiivilla ja monikollisilla persoonamuodoilla kielennetään toisenlajisia ihmisen tasavertaisina kumppaneina, saman kategorian jäseninä. Monikon ensimmäisen persoonan muodot viittaamassa kertojaan ja tämän lemmikkiin ovat teksteissä tavallisia. Niillä kielennetään tavallisesti kertojan ja toisenlajisen yhteistä toimintaa, mutta toisinaan, pariskunta- ja hoivapuheen tavoin, kuvataan toinen osallistuvana toimintaan, jonka tekee kertoja yksin. Toisenlajiseen viittaavaa passiivia käytetään aineistossa yleisemmin kuvaamassa toisenlajisen toimintaa, johon kertoja eläytyy, mutta myös kertojan ja lemmikin yhteistä toimintaa. Viittauksen kohde voi vaihtua liukuvasti. Lajirajat ylittävä he on aineistossa melko harvinainen mutta kuitenkin toistuva tapa kielentää ihminen ja toisenlajinen yhdessä toimivaksi pariksi.