Μάχαιρα ja ῥομφαία

Miekka oli ja on yhä sodan, esivallan ja kuoleman symboli, mutta antiikin Välimerellä se oli myös arkinen sotilaiden työkalu. Miekkoja esiintyy Uuden testamentin teksteissä yllättävän usein, ja tässä artikkelissa käsittelen niissä esiintyvien kreikankielisten sanojen mákhaira ja romfaía semanttista kehitystä ja käyttöä. Vertailukohtana toimii ennen kaikkea Septuaginta, jonka kielen vaikutus Uuden testamentin kreikkaan on ilmeinen, mutta myös muihin antiikin kreikan- ja latinankielisiin teksteihin vertaileminen on hedelmällistä. Tutkimus osoittaa, että mákhaira ja romfaía ovat pitkälti synonyymisiä Uudessa testamentissa samaan tapaan kuin niitä käytetään Septuagintassa, mutta tästä huolimatta muu kreikankielinen maailma teki eron sanojen välille. Artikkeli valottaa tätä Uuden testamentin kreikan sanastollista idiosynkrasiaa, ja samalla tuottaa uutta tietoa koinee-kreikan asesanaston kehityksestä.