Januskasvoinen nykyaika

Artikkeli käsittelee antimoderneja juonteita Volter Kilven (1874–1939) laajoissa yhteiskunnallisissa ja kulttuurikriittisissä pamfleteissa Kansallista itsetutkistelua (1917) ja Tulevaisuuden edessä eli Kansallista itsetutkistelua II (1918) keskittyen jälkimmäiseen teokseen. Sisällissodan aikana syntyneessä pamfletissa Kilpi esittää nykyaikaistumisen ongelmat, erityisesti teollistumisen ja taloudellisen kehityksen aikaansaamat mullistukset, perinteisen uskonnollisen maailmankuvan sortumisen sekä uudet kansanvaltaiset aatteet uhkina yhteiskunnan ja yksilöiden hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Modernin kokemista luonnehtivat paljolti särkyneisyys ja vieraantuminen. Osoitan, kuinka nykyaikaan kohdistuva vastahankaisuus, agraarielämää romantisoiva nostalgia sekä perinteen merkitystä korostava yhteiskunnallinen ajattelu yhdistyvät kuitenkin Kilvellä paradoksaalisestikin edistysmielisiin ideoihin. Nykyaika ja siihen reagoiva (anti)modernius näyttäytyvät januskasvoisina. Tulevaisuuden edessä -pamfletin loppupuolella Kilpi päätyy hahmottelemaan kansallisen edistyksen ohjelmaa, joka valtiota koskevia antidemokraattisia ajatuksia lukuun ottamatta muistuttaa paljossa sisällissodan jälkeen toteutettuja uudistuksia. Tarkastelen Kilven antimoderniutta Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan ajan kontekstissa, Kilven vaikutteiden kannalta sekä suhteessa kansainvälisiin kulttuurisiin ja poliittisiin virtauksiin.