Monitavoitteisuuden sumentavuus ja agonismin vaikeus

Metsädiskurssit ja niiden voimasuhteet määrittävät, mitä suomalaisessa metsäkeskustelussa kuuluu ja voi sanoa. Tässä katsauksessa esitellään kokoavasti erään metsädiskursseihin syventyneen tutkimushankkeen löydöksiä ja johdetaan niistä uusia tutkimuspolkuja. Hankkeessa tutkittiin erityisesti metsänomistajien ja median metsädiskursseja. Tulosten piirtämässä suomalaisessa metsädiskurssimaisemassa erottuu selkeä päävaihtelusuunta luonnonsuojelua kritisoivista puuntuotannollisista diskursseista metsätaloutta kritisoiviin ympäristödiskursseihin. Näiden välimaastosta, mutta kuitenkin läheltä puuntuotantodiskursseja, löytyvät hegemoniset monitavoitteisen metsätalouden diskurssit. Metsäkeskustelun oikeaa ja väärää määrittäessään tämä perusasetelma vaikuttaa oleellisesti siihen, millaista on elää metsänomistajana Suomessa tai voiko metsien käytön kestävyysmuutosta tapahtua. Metsädiskurssien sisällössä, esiintymisessä ja valtasuhteissa riittää tutkittavaa, mutta etenkin ympäristöhuolen kehittymistä kannattaisi tutkia yksilötasolla elämänkerrallisin menetelmin, sillä huoli luonnosta ja ympäristöstä vaikuttaa kestävyysmuutoksen ehdottomalta edellytykseltä. Postpoliittisten teorioiden ja diskurssiteorioiden yhdistäminen avaa puolestaan uusia kiinnostavia mahdollisuuksia metsäpolitiikan tilan analyysiin erilaisilla muodollisilla ja epämuodollisilla politiikkafoorumeilla.